Historia

Näyttämöllä näyttelijät kokevat intohimoa ja tunteita aivan kuten mekin tosielämässä. Ja me ilmaisemme ajatuksia ja tunteita tosielämässä dialogin, liikkeiden ja intonaatioiden kautta, aivan kuten näyttelijät työssään. Mutta näissä kahdessa piilee yksi ero: Näyttämöllä oleva näyttelijä käyttää ilmaisukieltä tietoisesti – me taas käytämme sitä tiedostamatta (siksi emme ole siinä niin hyviä). (Boal 1997)

Brasilialaisen teatteriohjaajan Augusto Boalin (1931–2009) kehittämä forum-teatteri on osa hänen kehittämäänsä sorrettujen teatteria. Sorrettujen teatterin puitteissa Boal kehitti brasilialaisen kasvatusfilosofi Paulo Freiren (1921–1997) kirjaan Sorrettujen pedagogiikka (1970) perustuvan teatterimenetelmän. Boalin menetelmä pyrkii muuttamaan yleisön aktiiviseksi osallistujaksi teatterikokemuksessa. Boalin mukaan perinteinen teatteri sortaa yleisöä, joka ei yleensä pääse ilmaisemaan itseään esityksessä. Boalin menetelmä pyrkii muuttamaan katsojat keskusteleviksi osallistujiksi (spect-actors). Tämä tarkoittaa, että katsojilla on mahdollisuus vaikuttaa esityksen kulkuun.

Augusto Boalin ura
Boal työskenteli 1960-luvulla São Paulossa Arena-teatterissa, missä hän alkoi kokeilla uusia teatterimuotoja. Brasilia oli tuolloin käynyt läpi pitkän sotilasdiktatuurin, ja Boal omaksui vasemmistolaisen näkökulman muodissa ollutta nationalismia kohtaan. Sotilasjuntta koki kulttuuriaktivisti Boalin uhaksi ja karkotti hänet Argentiinaan. Maanpaossa ollessaan Boal julkaisi kirjan Sorrettujen teatteri (1973).

Boal kiersi ympäri Etelä-Amerikkaa ja työskenteli ihmisten parissa pienissä ja tavallisesti köyhissä yhteisöissä, jotka kärsivät esimerkiksi sisällissotien ja hallinnon laiminlyöntien seurauksista. Kokemukset eri yhteisöissä vahvistivat Boalin ajatusta siitä, että sorretun voi vapauttaa ainoastaan toinen sorrettu. Tuohon aikaan Boal kehitti forum-teatterimenetelmänsä. Puhtaimmillaan forum-teatterissa sekä näyttelijät että keskustelevina osallistujina toimiva yleisö esittävät sorron uhreja – kokemalla henkilökohtaisesti sorron he voivat tarjota vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Boal palasi Brasiliaan 1980-luvun puolivälissä ja jatkoi työtään sorrettujen parissa. Hän käsitteli teatterin avulla ongelmia, joita ihmiset saattoivat kohdata yhteisöissään. Boal oli kiinnostunut muun muassa ihmisoikeuksista, rikosten uhrien ja todistajien suojelusta, vankien oikeuksista, sekä köyhissä oloissa tai slummeissa asuvista ihmisistä. Hänen pääajatuksensa oli innostaa sorrettuja nousemaan kapinaan rotuun ja luokkaan perustuvaa eriarvoisuutta vastaan. Boalin teatterimenetelmä mahdollisti ajatuksen kapinasta ja antoi kimmokkeen ihmisistä itsestään kumpuavalle muutokselle. Tästä syystä menetelmää on pidetty poliittisesti motivoituna teatterimuotona.

Boal asui myös pitkiä aikoja Ranskassa. Hän kertoi teatterimenetelmästään, ohjasi näytelmiä ja toteutti monia forum-teatterityöpajoja ja esityksiä ympäri Eurooppaa. Omien sanojensa mukaan Boal alkoi kehittää uudentyyppistä forum-teatteria Euroopassa: tämä johtui siitä, että Latinalaisessa Amerikassa yleisö oli tavallisesti pieni ja homogeeninen, joten keskustelevina osallistujina toimiva yleisö koostui lähes aina saman tehtaan työntekijöistä, saman lähiön asukkaista, saman kirkon seurakunnasta, saman yliopiston opiskelijoista ja niin edelleen. Euroopassa hän järjesti tapahtumia ja esityksiä sadoille ihmisille, jotka eivät tunteneet toisiaan lainkaan. Latinalaisessa Amerikassa hän toteutti forum-teatteria työpajoissa, kun taas Euroopassa tapahtumat olivat esityksiä. Näistä eroista huolimatta Boal saavutti hyviä tuloksia molemmilla mantereilla.

Tänä päivänä sorrettujen teatteria sovelletaan, hyödynnetään ja kehitetään edelleen ympäri maailmaa. Joku voisi kysyä, miksi sorrettujen teatteri on ollut niin menestyksekästä myös Euroopassa. Boalin sanoin tähän voitaisiin vastata seuraavasti: ”Ensinnäkin, me emme yritä julistaa tiettyä sanomaa tai totuutta. Sen sijaan, että tarjoaisimme mielestämme oikeita vastauksia, me yritämme kysyä oikeita kysymyksiä. Toiseksi, me tarjoamme yksinkertaisen mallin, joka sisältää harjoituksia, pelejä ja menetelmiä, jotka kuka tahansa voi ymmärtää, mutta joita voidaan hyödyntää myös erittäin monimutkaisissa prosesseissa, kuten esimerkiksi psykoterapeuttisessa introspektiossa. Kolmanneksi, me luomme mahdollisuuden vapauteen, joka synnyttää dialogia. Kaikki haluavat keskustella toisten ihmisten kanssa, kuulla heidän näkemyksiään ja saada mahdollisuuden ilmaista omia näkemyksiään.”

(Lähdeaineistoa löytyy kohdasta Resurssit > Kirjallisuus.)

n stage, actors experience passions and emotions just as we do in real life. And we, in real life, express ideas and feelings through dialogue, movements and voice intonations, just like actors. With one difference: the actor on stage is aware of using theatrical language whereas we use language without this awareness (which is why we aren’t so good at using it). (Boal 1997)

Forum theatre is a theatre form created by Brazilian theatre director Augusto Boal (1931-2009) as part of what he calls ‘theatre of the oppressed’. In theatre of the oppressed Boal developed a theatrical method based on Pedagogy of the Oppressed (1970), a book by the Brazilian educator and writer Paulo Freire (1921-1997). Boal’s method seeks to transform audiences into active participants in the theatrical experience. According to Boal, the traditional theatre is oppressive since spectators usually do not get a chance to express themselves. In his method he tries to transform spectators into “spect-actors” which means that spectators have possibility to influence the course of the act.

Augusto Boal and his career 

In the 1960s Boal worked in the Arena Theatre in São Paulo where he began experimenting with new forms of theatre. At that time Brazil had just undergone a long period of military dictatorship and Boal took a leftist approach on issues concerning nationalism, which was very much in vogue at that time. In Brazil Boal, as a cultural activist, was seen as a threat by Brazilian military regime and he was exiled to Argentina. During his staying there he published the book Theatre of the Oppressed (1973). 

Boal circulated in South America and worked with people in small and usually poor communities that dealt with conflicts such as civil wars and lack of government attention.  His stays in different communities strengthened his ideas that only the oppressed are able to free the oppressed. At that time he created his forum theatre method. In its purest form, both actors and spect-actors will be people who are victims of the oppressors under consideration; that is why they are able to offer alternative solutions, because they themselves are personally acquainted with the oppression.

Boal returned to Brazil in the mid of the 1980s and he continued his work with oppressed people. He worked out issues people might be facing in their communities through theatre. He was interested for example in human rights, protection of crime victims and witnesses, rights of prisoners, and people who lived in poor or in slum areas. His main idea was to inspire the oppressed people to rise up against racial and class inequality. His theatre method allowed the idea of rebellion and the impulse for change to come from people themselves.  For that reason Augusto Boal’s method has been called a politically motivated theatre form.

Boal also lived long periods of time in France. He spoke about his theatrical method, directed plays and had many forum theatre workshops and performances around Europe. In his own words, he felt that he began to develop a new type of forum theatre in Europe, because in Latin America the audience was generally small and homogenous, the spect-actors almost always were the workers from one factory, the residents of particular neighbourhood, the congregation of a church, the students of a university, etc. In Europe he did sessions and shows for hundreds of people who didn’t know each other at all. In Latin America he did forum theatre in workshops whereas in Europe sessions were performances. Regardless these differences he got many positive results also in Europe.  

Nowadays the methods of the theatre of the oppressed have been applied, adapted and reinvented by practitioners all over the world. You may ask: why is the theatre of the oppressed so successful also in Europe? In Boal’s words: “First, we don't try to expound a message or a revealed truth. We try to ask the right questions instead of giving what we think are the right answers. Next, we offer a simple system of exercises, games and methods which anyone can handle but which can also be used for very complicated things like psychotherapeutic introspection. Thirdly, we create an opportunity for freedom which produces dialogue. All of us want to talk with people, to know their views and have the chance to express our own.”

 (See a list of reference material in the Readings section under Res